Viimeinen tunti metsäkylässä

Viime tiistaina mulla oli viimeinen tunti metsäkylässä, ja tämä postaus hiljentää tämän bloginkin virallisesti. Uutta blogiani pääsette seuraamaan osoitteesta kohtiaata.blogspot.fi

Tunnille sain Pian, ponin jolla ei ole satulaa. Menin siis ilman penkkiä jälleen. Aluksi Pia oli jäykkä takapäästään sekä vasemmasta kyljestään, mutta minuutti minuutilta se parani ja lopputunnista oli todella kiva ja letkeä.

Menimme aluksi kaikki askellajit läpi jonka jälkeen teimme erilaisia istuntaharjoituksia sekä käynti-ravi siirtymisiä. Vihdoin ymmärsin mitä käyttää oikeasti sanonta "käytä  vatsalihaksia" esimerkiksi pidättäessä.

niiiin söpö 

Pia oli oikein mukava vaikka kuskilla olikin välillä vaikeuksia pysyä selässä. Ellalle kiitokset seurasta sekä kuvaamisesta ♥

tsiisus se näyttää kouluponilta :D 

 Videoon pääset tästä

Superhieno Piaponi! + paljon kuvia!

Maanantaina oli koulutunnin vuoro, ja hyppäsin Pian selkään. Opettaja kysyi että haluaisinko mennä sillä ilman satulaa, ja suostuin mielelläni sillä Pialla ei ole ollenkaan säkää ja satula valuu helposti eteen.

"eksä tajua tuolla on jotain pelottavaa"

 Jo alussa asetuimme kahdelle pääty-ympyrälle. Minä jäin Pian kanssa mörköpäätyyn, ja siellä olikin vaikka mitä pelottavaa! Kerran meinasin tulla ihan maahan asti ponin tehdessä äkkikäännöksen, mutta pysyin selässä ja jatkoimme matkaa. Ensin ravailimme asetellen sisälle, mutta huolehtien kuitenkin että hevonen oli rungostaan suora. Oikealle tämä sujui hyvin, mutta vasemmalle poni oli jäykempi ja sain tehdä kunnolla töitä. Teimme myös temponvaihteluita ravissa, jotka sujuivat melko hyvin. Aluksi Pia oli todella hidas pohkeelle, mutta parani kokoajan.

väärä laukka hupsiiiis

"en haluuu"

Laukkaa otimme muutaman kierroksen ympyrällä. Pian laukka oli KAMALA, joten keskityin lähinnä kyydissä pysymiseen ja toisen ponin, jumittavan lakun väistelyyn. Laukkasimme molempiin kierroksiin jonka jälkeen kävelimme hetken.

Aloimme asettelemaan hevosia vuorotellen sisään ja vuorotellen ulos. Pia oli todella todella kiva tässä tehtävässä kun itse ratsastin oikein! Saimme oikein kivoja pätkiä ja Pia kulki lopussa varsinkin ravissa todella nätissä muodossa. Opettajalta saimmekin paljon kehuja, ja itsekin muutin mielipiteeni tuosta ponista kokonaan!

Tunnin jälkeen pesimme Vadelman toisen hoitajan kanssa sen hännän ja harjan. Vadelmakin oli oikein hieno tyttö, niinkuin aina!♥

märkä tamma♥

niin kaunis ♥

niin söpö! 

Emmalle suuri kiitos kuvaamisesta!

Soveltuvuuskokeet, tuuppausta ja hyppyjä

Moikka! Eilen olin Ypäjän hevosopistolla ROK- soveltuvuuskokeissa! Onneksi tiesin sieltä Moonan  etukäteen, ja pääsimme samaan ryhmäänkin. Kaikki meni hyvin, ja ratsukseni sain suokin. Se muistutti vanhaa treeniheppaani Millaa paljon, ja pidin siitä kovasti. Hypyt onnistuivat hyvin ja näin paikat helposti. Nyt vain odotellaan sitten tuloksia ja toivotaan parasta!

♥

Viimeviikon lauantaina olin korvaustunnilla lasten tunnilla ja sain ratsukseni uuden tuttavuuden, Pian. Pia on pikkuponiTAMMA, mikä tuli hoitaessa selväksi. Se oli kuitenkin pohjimmiltaan kiltti, vain vähän malttamaton ponitamma. Ratsastaessa se muuttui laiskaksi ja sitä sai kunnolla pyytää eteen. Tunnilla teimme todella helppoja juttuja, mm.laukkasimme yhden pitkänsivun yksi kerrallaan. Tamma olisi tarvinnut lisää laukkaa vertyäkseen kunnolla mutta oli silti ihan kiva ratsastaa. Ei ollenkaan mun tyylinen hevonen, mutta kuulemma hyppää hyvin ja on niin kiltti että siitä tulee vielä hyvä tuntsari!

Sunnuntaina hyppäsin vadelman selkään estevalmennuksen merkeissä! Vadelma pääsikin hyppäämään ensimmäistä kertaa vuoden jälkeen ja voi että kun tammalla oli kivaa♥ Vadelma kiisi korvat hörössä innokkaana ja hyppäsi todella hienosti! Välillä jouduimme laukkaamaan maneesin ympäri kierroksen ennen esteille menoa kun vauhtia piisasi liiankin kanssa, mutta tyttö väsyi nopeasti ja alkoi rauhoittua loppua kohti.

Maanantaina oli estetunnin vuoro, ensimmäistä kertaa tänävuonna kentällä! Pääsin kultaponin, radarin selkään, ja Radar olikin jo alkuraveissa pukkiherkkä ja pinkeä. Laukassa se joko kiisi kovaa tai yritti pukittaa, mutta itse hypyt sujuivat hyvin koko tunnin ajan.

Tiistaina menin taas korvaavalle ja pääsinkin sinne Pialla. Tunnilla teimme avotaivutuksia, ja Pia oli oikein kiva ratsastaa, jälleen tosin laiska. Pidemmän laukkaverryttelyn ansiosta se alkoi kuitenkin liikkua paremmin eteen ja taipua rehellisesti. Yhdessä nurkassa näkyi mörköjä jossain vaiheessa mutta Poni oli viisas ja otti muutamat sivuaskeleet. Lopputunnista mörköjä ei enää edes muistettu kun tehtiin töitä niin keskittyneesti ja ahkerasti, hieno tyttö!

Rupeankin samantien työstämään postausta Silviasta, tallimme uudesta vauvasta johon olen korviani myöten rakastunut♥ Siihen asti moimoi!