Prinssi täällä moi

Metsäkylän Vinski

Vinski

Torstaina en mennyt taaskaan töihin, mikä oli minusta todella kivaa. Päivällä Marisa tuli luokseni, harjasi minua ja aloin ihmetellä, kun hän laittoikin suitset päähäni! "Ei kai tunnille" olivat ensimmäiset ajatukseni, mutta marisa lähtikin taluttamaan minua maastoon. Paras ystäväni waltsu oli myös mukana, ja kävelin reippaasti eteenpäin. Rakastan maastoilua! Otimme muutamia kuvia surukukkulalla, ja olisin halunnut vain syödä! Jatkoimme matkaa metsän läpi, laukkasuoraa pitkin ja sitten käännyimme ihan oudolle tielle, millä en ollut ennen ollutkaan! Käyn lähillä lasten maastoissa, joissa edetään käynnissä. Näin ollen emme ikinä ehdi laukkasuoraa pidemmälle, mutta nyt ei ollut kiire mihinkään! Menimme yhteen metsään, missä tuli koirakin vastaan, ja minä kävelin onnellisena, iloisena ja rentona ponina. Eteemme tuli myös oja, mutta siitäkin selvittiin pienellä loikalla. Kotiinpäin vauhtia alkoi minulla ollakkin liikaa, ja marisa joutui jopa pidättämään menoani vähän. Vitsit että olin iloinen, ja liikuin perjantainakin tunnilla oikein hienosti, kun olin edellisenä päivänä saanut tehdä pitkästä aikaa jotain todella kivaa!

minä ja paras ystäväni waltsu ♥

Prinssi täällä moi !

Ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa täällä kirjoittelee tallin kuningas, eli prinssi !

Olen siis suuri, komea, sekä maailman mahtavin shetlanninhevonen. Voitan kaikki muut hevoset komeudellani ja suurella mahtavalla ulkomuodollani. Heh, ehkä liiottelin vähän.

Maanantaina kuulin marisan puhetta. Hän tuli maneesiin, ja se kentän keskellä seisova ihminen pyysi hänet viereeni juoksemaan. No, mikäs siinä ! Jouduin kylläkin liikkumaan enemmän. Sitten hän lähti, katsoin perään ja jatkoin töitä.

Töiden jälkeen minut vietiin takaisin karsinaan ja harjattiin. Mm, siitä minä pidän ! Vähän ajan päästä marisa tuli karsinalleni ja rapsutteli minua hetken. Sitten hän laittoi sen ihmeen hökötyksen päähäni, ja otti minut ulos karsinasta. Hihii, arvasin heti että pääsen syömään, ja vauhti kiihtyi sitä enemmän, mitä lähempänä ruohoa olimme ! Nälkä oli kova ja himoitsin tuota ihanaa, vihreää ruohoa. Sain syödä mielestäni aivan liian vähän aikaa, ja marisa vei minut sisälle takaisin. Ilmoitin hänelle selkeästi "EN TAHDO!" ja hän otti siitä ihmeen hökötyksestä kiinni ja veti pääni ylös. Hän oli niin päättäväinen, että pakko minun oli karsinaan mennä hänen perässään. Siellä hän vielä sitten rapsutteli minua, ja minä nautin. Mukavaa, kun olen näin hurmaava, niin valloitan kaikki ihmiset puolelleni!

Sitten marisa lähti. Jäin yksin karsinaan seisomaan, kunnes iltaruokani tulivat. Nam ! Söin niitä, ja rupesin nukkumaan.

Marisa ei ole käynyt liian moneen päivään. Seuraavan kerran kun hän tulee hoitamaan minua, niin mökötän oikein urakalla, eihän pientä ponia suurta ja mahtavaa hevosta voi jättää ilman hoitelua näin moneksi päiväksi! No, onneksi minulla on myös toinen hoitaja!

hihhih, aika kauan se marisa on ollut mun kanssa.. Hihhih, ja vieläkin jaksaa !

jaa että kuvia, ei en halua nostaa päätä ylös, no okei, yksi kuva, aargh anna mun syödä

nomnom voihan niitä kuvia näinkin ottaa?