Mielipiteiden kertominen on sallittua tässä blogissa

Viime postaukseen on tullut tähän mennessä 26kommenttia. Aluksi keskustelu alkoi anonyymistä, joka tuli kertomaan että este ei varmasti ollut 85cm korkea. Tämän jälkeen tuli puolustelijoita ja keskustelu johtikin metsäkylän hevosten kuntoon sekä minun ja radarin tasoon. Haluankin kiittää kaikkia kommentoijia siitä, että keskustelu pysyi kokoajan asiallisena. Ketään ei lähdetty ainakaan pahasti haukkumaan, vaan kaikki kerrottiin asiallisesti ja ainakin melkein ystävällisesti.

Tosiaan, este oli siis sen 85cm mittakepin mukaan. Opettaja mittasi sen ja kertoi meille korkeuden. En ymmärrä miksi sitä pitää alkaa kyseenalaistamaan. Jos se ei näytä mielestänne niin korkealta, thats it, mutta niin opettaja sanoi eikä minulla ole mitään syytä epäillä häntä. :)

"Siis sen sanon vain et miten kukaan Metsäkylässä opettava vois antaa tontasosten tuntilaisten mennä niin korkeita, varsinkin kun kyseessä noin nuori hevonen joka vaan rynnii ja juoksee täysillä esteelle ja ratsastaja heiluu selässä eikä saa hevoseen mitään kontrollia. Mitä oon sun videoitas kattellu niin sinuna pysyisin vaan pienissä pystyissä ennen "isojen" esteiden ja haastavien teiden ratsastusta, ja ennen kaikkea siihen asti että saat Radarin laukan haltuun, ja joissain tilanteissa sen ylipäätään nostettua kun siinäkin näyttäisi olevan ongelmia... :DDD sulla näköjään vaan korkeus on tärkeintä, ei se tekniikka tai hevosen kontrolli. Sitten ihmetellään miksi metsiksen hepat aina kipeitä; kun huonolla pohjalla ja osaamattomilla ratsastajilla mennään ja hypätään melkeen joka päivä ja mennään 2-3h putkeen..(:"


Noh, nytpä antoi. Radar ei ole enää kovin nuori, se on toki hypännyt melko vähän isompia esteitä mutta tuossa kohtaa se oli hyvin hallinnassa ja opettaja uskalsi estettä meille nostaa. Syksyllä en olisi uskaltanut yleensä hypätä radarilla tuon korkuista, mutta nykyään tilanne on aivan eri. Voisin alkaa työstämään kehitysvideotakin jossain vaiheessa, että tekin näette kehityksen selkeämmin, mutta nykyään poni ei enää juokse alta läheskään niin paljoa mitä ennen. Laukan nostamisessa harvoin on mitään muuta ongelmaa kuin se, että jos ponilla on ylimääräistä virtaa niin se kerää laukasta vielä lisää kierroksia mikä näkyy pään heittelynä ja pomppimisena.

Mulla ei todellakaan korkeus ole tärkeintä, välillä on tietysti kiva päästä korkeampaakin hyppäämään mutta haluan istunnan, hallinnan ja tekniikan täysin kuntoon ennen esim. isompien ratojen hyppäämistä. Yksittäinen tuon korkuinen este ei ole kuitenkaan edes iso asia, jos hevonen on hyvin hallinnassa.

Pohjasta en sano mitään, sen eteen on yritetty tehdä töitä ja onnistuttu jotenkin. Se on totta että hevosilla hypätään vähän liikaa, mutta toisaalta joka päivä on ainakin yksi helppo tunti, jolloin hepoillakin on rennompaa. Myös hevosten läpiratsastukseen on alettu panostaa lähiaikoina paljon enemmän.

Metsäkylän hevoset pyritään pitämään tallilla koko niiden elinkaaren. Siksi niitä todella harvoin myydään vanhuuden takia pois, vaan pikkuhiljaa ne pääsevät rennompiin ja rennompiin töihin. Tottakai vanhoilla hevosilla on vikoja, mutta niiden työmäärä suhteutetaankin kunnon mukaan.

Metsäkylässä turvallisuus on tärkeintä. Hauskanpito on seuraavaksi tärkeintä, mutta se tehdään turvallisien olosuhteiden mukaan.

Huomaan, että anonyymit eivät kuulu vakiokäviöihin, mutta tietävät paikasta paljon. Toivottavasti tämä avasi vähän silmiänne siihen, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Kiitos kaikille ihanille aktiivisille kommentoijille, tähänkin postaukseen saa laittaa omia mielipiteitä asiallisesti ja toisia haukkumatta :)!

Ei oikotietä onneen

Nyt on vuorossa taas mielipidepostaus, mutta sitä ennen pieni tiedotus.

Vadelma tuli eilen takaisin kotiin- tosin ilman varsaansa. Varsa oli pakko lopettaa tietyistä syistä joita on turha tulla kyselemään. Hevonen ei ole minun joten jos haluaa tietää tarkemmin voi kysellä hevosen omistajalta.


Sitten itse aiheeseen:

"Ei oo olemassakaan
oikotietä onneen"

Mielestäni nuo sanat Cheekin biisissä kuvaavat ratsastusta paremmin kuin hyvin. Kukaan joka on ensimmäistä kertaa hevosen selässä ei osaa ratsastaa hevosta oikeinpäin tai hypätä 160cm esterataa hevosystävällisesti ja puhtaasti. Treeniä, hikeä, mustelmia, murtumia, kipua, itkua, naurua, ja vielä lisää treeniä. 

"täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa"

Jotkut kuitenkin olettavat esimerkiksi oman hevosen saatuaan, että yhdessä yöstä heistä on tullut taitavia ratsastajia ja he voivat haukkua muita päin naamaa tai selän takana. Muiden epäonnistumisille nauretaan ja omista epäonnistumisista syytetään hevosta.  Missä on kunnioitus muita kohtaan? Missä on se ajatus, että treenaamalla oppii? Missä on se ajatus, että virheistä oppii? Miksi syytetään hevosta, kun vika on 99% tapauksista satulan päällä? 

"Mieti itse minkä hinnan oot valmis maksaa
menestyminen on kallist paskaa
monesti meinannu otsaan sarvi kasvaa
ja kesken jättäminen ollut harkinnassa"

Välillä ei vain suju. Monta tuntia peräkkäin menee huonosti, ja ilo lähtee harrastamisesta. Mutta jos haluaa oikeasti pärjätä, täytyy vain psyykata itsensä kestämään huonommat ajat ja uskoa parempiin. Täytyy löytää uudelleen ilo tästä ihanasta harrastuksesta, rakkaus hevosiin itselläni on niin suuri että se auttaa jaksamaan. 

"aaah, mut se voittaa joka kestää kipuu"

Se todellakin voittaa joka ei lopeta harrastusta tapaturman jälkeen. On totta, että monet haluaisivat jatkaa mutta ovat loukkaantuneet niin pahasti etteivät voi. Mutta jotkut lopettavat kesken ja se on valitettavaa. Monilla heillä olisi potentiaalia kehittyä ja monet heistä harmittelevat myöhemmin että miksi eivät jatkaneet. 

"Jos kuvittellaan elämää pelinä
motto: tee älä selitä"

Myönnän, itsekkin syyllistyn tähän välillä vaikka ei olisi syytä. Mutta aina loppujen lopuksi myönnän itse olevani syypää huonosti menneeseen tuntiin tai kisoihin. Hevosta ei pidä syyttää, se tekee kaiken jos vain osaat pyytää, ainakin yleensä. 


Itse rakastan tätä lajia niin paljon, että vaikka ei ole olemassakaan oikotietä onneen, jaksan vain yrittää aina. Hevoset tekevät tästä harrastuksesta niin hienon, kiitos siitä♥ 

Onko teille käynyt ratsastuksen parissa tapaturmia, ja jos on, miten olette psyykanneet itsenne jatkamaan harrastusta?

Mielipidepostaus - Onko ratsastus urheilua?

Ask.fm sivustolla on jonkin aikaa pyörinyt kysymys: "onko ratsastus urheilua?" Kysymykseen vastaavat yleensä "ei ole" sellaiset, jotka eivät ikinä ole olleet hevosen selässä. Jos 10vuotiailta pikkuisilta ratsastajatytöiltä taas kysytään, vastaus on helposti tämän tyylinen: "Mitä ihmettä JALKAPALLO ON VÄHEMMÄN URHEILUA KUIN RATSASTUS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ratsastus on parasta ja todellakin urheilua ja siinä kehittyy lihakset ja kunto ja niin..!!!! Joten häivy siitä väittämästä että joku jalkapallo olisi urheilua!!!!"




Jos minulta kysyttäisiin, onko ratsastus urheilua, vastaisin näin:

Kerran viikossa ratsastavan alkeiskurssilaisen ja kerran viikossa ratsastavan heB tasoisen ratsastajan välillä on suuri ero. Myöskin kerran viikossa ratsastavan tuntiratsastajan ja kuusi kertaa viikossa ratsastavan hevosenomistajan välillä on suuri ero. Jos ratsastaa kerran viikossa talutuksessa, taluttaja ja hevonen hoitavat lähes kaiken työn, ja en kutsu sitä kovin raskaaksi urheiluksi. Jos kuitenkin käy puolentoistatunnin mittaisessa estevalmennuksessa kerran viikossa ja ratsastaa 5kertaa viikossa vähän rennommin mutta kuitenkin kunnolla, niin se alkaa olla jo urheilua.

Minä ratsastan kerran viikossa, mutta olen melko urheilullinen ihminen (ainakin pidän urheilemisesta ja haluan pitää itseni hyvässä kunnossa), ja siksi käyn ratsastustuntien lisäksi lenkillä, sekä teen lihaskuntoa kotona. Käyn myös yleensä kerran viikossa taluttamassa alkeiskurssilla tms, missä juoksen melko paljon. Kerran viikossa ratsastaminen ei siis minulle riitä, mutta jollekkin se saattaa riittää.

Mielestäni ratsastus on siis urheilua, muttei kuitenkaan samanlaista kuin esim. jalkapallo. Jos meillä on liikuntatunnilla jalkapalloa, väsyn muutaman minuutin tehokkaan "pelaamisen" jälkeen (oikeasti vain juoksemme pallon perässä ja yritämme esittää että osaamme jotain), mutta ratsastaessa jatkan työskennellä hevosen kanssa paljon pidempään. Minulla on kylläkin todella huono kunto, ja jos joudun esim. laukassa oikeasti tappelemaan hevosen kanssa esim. nätisti laukkaamisesta, kuntoni loppuu parin kierroksen jälkeen, muttei yhtä nopeasti kuin jalkapallossa. Lisäksi jalkapallossa pelataan tehokkaasti koko ajan, kun ratsastuksessa vain se pari minuuttia kerrallaan.

Mielestäni ratsastus on siis urheilua, mutta se ei ole kuitenkaan verrattavissa esimerkiksi jalkapalloon. Aika helposti lajeja urheilulajeiksi kuitenkin lasketaan, kun shakkikin on nykyään urheilulaji!

..?

^nyt on ihan tosiaan just tollanen olo.

pomppuponi <3

Multa kysytään lähes joka kerta kun nään jonkun vanhan tutun tallilaisen pitkästä aikaa, että kuka nykyään on sun lemppari. Laku ? Kossu ?

Ei, vaan prinssi. Sitten minulta kysytään, että miksi ihmeessä, et voi edes ratsastaa sillä. Et kehity, et voi tehdä sen kanssa mitään. Joudut kilpailemaan toisella ponilla.

Mitä sitten ? Voin viettää pitkiä aikoja prinssin kanssa ihan kahdestaan, ja tutustua siihen paremmin ja paremmin. Voin harjailla sitä, ja taluttaa alkeistunneilla. Ei, oikeastaan muuta en voi tehdä, mutta se riittää, sillä rakastan sitä ponia.

Kyllä, kirjoitan tänne blogiin eniten lakusta ja muista hevosista keillä menen. Mutta eniten aikaa vietän prinssin kanssa. Joskus jopa tunnin saatan vain olla sen karsinassa ja rapsutella sitä.

"Mutta sehän on vain PONI." Mitä sitten ? Poni tai hevonen, ihan sama. Jokainen poni ja hevonen on omanlaisensa. Ja prinssi sattuu olemaan juuri se poni, mitä rakastan.

maailman tärkein.

"Prinssihän on ihan sairaan ärsyttävä, se ei liiku mihinkään ja joskus pukittelee", joo mutta se kuuluu sen ponin luonteeseen. Prinssi osaa olla todella raivostuttava, mutta ilman sitä prinssi ei olisi juuri se maailman tärkein asia.



Tänään olin tunnilla millalla. Aluksi verkkasimme käynnissä ja ravissa tehden paljon voltteja. Sitten laukkasimme pääty-ympyrällä, ja teimme muutamat väistöt. Loppuakohden millasta tuli superhieno ! (:

^en jaksa kirjoittaa kun kuviakaan ei ole..

Mielipidekirjoitusta "lemppariponeista"

Jos et hyväksy toisten mielipiteitä, älä lue tätä tekstiä. En halua kuulla yhtäkään valitusta mielipiteestäni, jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, niin eläimillä, teillä, minulla kuin köyhillä ja KAIKILLA muillakin.

Todella usein kuulen "emmä enää tykkää vikistä, nyt vilma on mun lemppari". (en tarkota ketään tiettyä, en vissiin tunne ketään kuka juuri noin olisi sanonut.) Niin no, onhan oikeus vaihtaa lempihevostaan, mutta sitten valitetaan, kun hoitoheppa ei luotakkaan sinuun.

Hevonen aistii ihmisen tunnetilat. Hevonen myös aistii, pitääkö ihminen hoito-/ lempihevosestaan oikeasti. Et voi odottaa hevosen luottavan sinuun, jos et edes rakasta sitä oikeasti!

Jos sinulla on joka viikko uusi lempihevonen, niin et luultavasti tykkää aidosti niistä yhdestäkään.Sanot kenties kavereillesi, että "rakastan sitä hirveesti" vaikka se on sulle yks ja sama, vaikka et saisi enää hoitaa sitä. Taino, imagosi saattaisi kärsiä, kun sinulla ei olisi enää hoitohevosta..

Miettikääs nyt. Hevonen kantaa teidät. Se on uskollinen ja luotettava ystävä. Se ei ehkä osaa puhua, mutta senkin kanssa voi kommunikoida. Ja me palkitsemme ne vaihtamalla lempihevosta - jolloin emme ole luottamuksen arvoisia. Onko vika meissä, vai hevosessa ?

JOS ajattelit että vika on hevosessa, niin mietippä toisen kerran. Hevonen on valmis luottamaan sinuun, tutustumaan sinuun kunnolla ja rakastamaan sinua, ja sinä et pidäkkään siitä oikeasti, ikäänkuin heität sen roskiin ja vaihdat hoitoponia. Yhtäkkiä se maailman tärkein hevonen ei olekkaan oikeasti tärkeä, haukut kavereillesi kuinka tyhmä se on ja kaikkea.. ONKO SE HEVOSEN VIKA ? ei todellakaan !

JOS ajattelit, että vika on sinussa, olet oikeassa. Minun mielestäni ainakin.

Parhaimmassa tapauksessa hevonen on ystävä. Ihminen luottaa hevoseen, hevonen luottaa ihmiseen. Ihminen tuntee hevosen täysin, hevonen tuntee ihmisen täysin. Ihminen rakastaa hevosta koko sydämmestään, hevonen rakastaa ihmistä.

No miten voit olla hevosen luottamuksen arvoinen ?

-Rakasta hevosta aidosti, se huomaa sen. Se tietää, milloin olet vihainen, väsynyt, pettynyt, onnellinen tai surullinen. Kun se oppii tuntemaan sinut, niin luottamuskin tulee ajallaan.

-Luota hevoseesi oikeasti. Jos et luota siihen, sekään ei luota sinuun. 

Ja ennen kaikkea:
-Ole hevosen luottamuksen arvoinen !

Tämä on kuitenkin minun mielipiteeni, juuri sinä saatat olla eri mieltä, enkä tuomitse sinua. Kaikki eivät vain osaa rakastaa oikeasti eläimiä. Sille ei voi mitään, eikä siitä voi ketään syyttää !

Kuitenkin, yritän olla luottamuksen arvoinen prinssille, en siis vaihtele suosikkia kuin sukkaa. Nojaa, minkäs sille voin, että rakastan oikeasti tuota ponia koko sydämmestäni. Toivon, että sekin oppisi joskus luottamaan minuun. Kyllä luultavasti ajan kanssa. toivottavasti.

Pari hyvää esimerkkiä molemminpuoleisesta luottamuksesta ja rakkaudesta :

Kaktu & Futura
Essi & Winnie
Nenna & Prinssi
♥ Noiden blogeja on niin ihana lukea, kun se luottamus oikein säteilee ! :33

En nyt tarkoittanut tällä tekstillä ketään yksittäistä henkilöä.

kiitos ja kumarrus.

Niinjoo, ne harjotuskisat alkaa su klo 10.30, taisiis radanrakennus on silloin , kisat alkaa heti sen jälkeen ! (inffo viiville) (;