Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikävä. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. heinäkuuta 2015

tammaa moikkaamassa

Tänään oli ihana päivä, pääsin moikkaamaan pitkästä aikaa entistä treeniheppaani, Millaa eli nykyisin Karkkia! Se on kaverillani omistuksessa, ja lähdimmekin puolen päivän aikaan bussilla tallille. Kaverini Iitu kysyikin että "tunnistatko ketä on Karkki" ja tottakai tunnistin rakkaan tamman ♥ Vasta sen nähdessäni tajusin kuinka hirveä ikävä on ollut ja tunteet nousivat pintaan kun sain rapsutella vanhaa treenikaveria.

Karkki & minä metsäkylässä treeneissä
 Kävimme ensin kävelemässä maastossa pienen lenkin Iitun ratsastaessa ja minun kuvatessa. Sen jälkeen suuntasimme kentälle jossa pääsin itse selkään yli vuoden jälkeen! Tuli heti niin tuttu, turvallinen ja kotoisa olo vaikka tamma onkin rauhoittunut ja järkevöitynyt paljon.


niin kaunis ♥ 
 Karkista on tullut todella rauhallinen käsitellä, ennen se oli kauhea jyrä ja sählä mutta nyt se käyttäytyi kokoajan maltillisesti. Kentällä oli vähän jännittäviä juttuja mutta niihinkin se reagoi lähinnä säpsähtämällä. Se kulki todella rentona suurimman osan ajasta ja sen omistajakin oli ylpeä siitä miten hienosti tamma käveli♥

Näytin jokaikisessä kuvassa aivan järkyttävältä joten oli pakko sutata naama.. Kiitos Iitulle kun pääsin moikkaamaan murua, ypäjälle lähtiessäni aikaa ei riitä siihen varmaankaan enää vaikka kuinka haluaisin :(


torstai 9. tammikuuta 2014

2.4.2013..

..Oli elämäni kamalin päivä tähän asti. Edellisenä päivänä olin hyvästellyt ystävän, joka oli opettanut minulle todella paljon. Sitä hevosta voi kuvailla sanalla opetusmestari. Se sana kuvaa rakastani täydellisesti, joka elää nyt ikiunta.

Yksi päivä kaverini kysyi, että "etkö ole vieläkään päässyt kossusta yli?" Kun löysin tallista kossun nimellä varustetut suojat. Heti ne nähdessäni ikävä alkoi puristaa rintaa ja itku tuntua kurkussa. Mikä siinä on kun en pääse yli? Minulla on kolme hoitohevosta tällä hetkellä ja elämä hyvin. Miksi suren edelleen sitä yhtä ainoata hevosta? Siksi, koska se opetti minulle niin paljon, ja oli minulle niin tärkeä. Ja on edelleen. Minun kirkkain tähteni. ♥

Kyllä me vielä joskus tavataan rakas♥