♥

Pieni, laiska, itsepäinen, pukitteleva ja ärsyttävä shetlanninponi- miten kukaan voi muka pitää siitä, ellei ole sitten pikkulapsi? Miten joku jaksaa päivästä toiseen hoitaa sitä, harjoitella senkanssa maastäkäsinjuttuja ja agilityä?

Kun joskus aloitin prinssin kanssa ratsastamisen, varsinkin laukassa oli aina vain yksi ajatus: "pidä pää ylhäällä tai se heittää alas!" eikä syyttä, tuo poni tekee sen kyllä kun huomaa vain mahdollisuuden.

Nykyään voin laukata sen kanssa pitkin ohjin täysillä vaikka ilman käsiä, ja poni vain laukkaa korvat hörössä eteenpäin tekemättä mitään ylimääräistä ja tyhmää, koska sillä on hauskaa, ihmisen kanssa jonka se tuntee ja johon se luottaa.

Luottamuksen eteen on tehty paljon töitä. Ennen vain harjailin ponia, syöttelin ehkä joskus ja ratsastin sillä. Nykyään saan tehdä paljon enemmän, viimeksi tänään menimme agilityä maneesissa.

Se on vain niin ihanaa huomata, kun poni, jonka kanssa olet viettänyt elämäsi parhaat hetket, on kanssasi erilainen kuin muiden. Kun ratsastuksenopettajat pyytävät aina sinut juoksemaan ponin viereen koska "sun kanssas se työskentelee niin innokkaasti ja näyttää et se saattaa jopa nauttia siitä hommasta kun sä oot siinä sen tukena."

Paljon on töitä tehty, paljon töitä tekemättä mutta olen onnellinen siitä, mitä olen jo saavuttanut tuon maailman rakkaimman otuksen kanssa ♥