Hyppyjä satulalla ja ilman

Moikka! Viime sunnuntain valmennuksessa sain valita hyppäänkö teemulla satulalla vai radarilla ilman, ja päätin sitten hypätä teemulla varmuudeksi jos joutuisin sen kanssa C-merkkiin.

Aloitimme alkuverryttelyn ravissa puomeilla ja volteilla. Olimme tunnilla kahdestaan Emman kanssa, ja molempien hevoset olivat jo menneet tunnin, joten aika pian aloimme laukkaamaan puomikasan yli laukanvaihtoja tehden. Ne sujuivat todella hyvin vaikka Teemu olikin vähän laiska ja hidas pohkeelle.

Pian puomikasa nostettiin ristikoksi ja tulimme aluksi ihan normaaleilla teillä ravissa ja laukassa. Sitten tulimme linjan muutaman kerran, ja lopuksi vielä vinoja lähestymisiä ja rataa. Viimeisenä tehtävänä tulimme esteelle suoralla tiellä, mutta sen jälkeen käänsimme melko tiukan tien. Tämäkin sujui helposti, Tunti meni kokonaisuudessaan hyvin, ja vaikka teemu olikin väsynyt niin se jaksoi tsempata hyvin loppuun asti.

♥ 

Maanantaina hyppäsin radarin kyytiin ilman satulaa- estetunnille! Poni kulki alusta asti korvat tötteröllä kun maneesiin oli rakennettu esteitä ja varsinkin laukassa vauhtia riitti. Tulimme ensin radan osia, jonka jälkeen C-merkin esteradan kaikki kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla tulimme sen oikealla korkeudella eli n.60cm korkeudella, ja kaikki sujui hyvin. Radar oli erittäin vauhdikas ja kovaa mentiin mutta kaikista mentiin yli eikä poni pelleillyt ylimääräisiä! Hieno poika ♥

ai kamala :D 

Ei ponia paljoa kompuroinnit haittaa- täysiä vaan! 

ja söpö loikka♥

loppuraveissa poni oli hiieno ♥ 

Jätin videoon tälläkertaa äänet päälle, joten valmennusvideoista kuulette opettajan kommentit ja tuntivideoista emman ja ellan kommentit, enjoy! Kertokaa myös haluatteko jatkossa videoihin musiikkia vai haluatteko kuulla opettajan kommentit?http://youtu.be/1aWl1EO_eb8

Ylihuomenna (eli sunnuntaina) sitten C-merkin esteradan hyppääminen vuorossa taas Radarilla, tällä kertaa ihan kisojen muodossa. Tulkaa ihmeessä kaikki tsemppaamaan ja katselemaan kisoja, tulee varmasti hauska päivä kivassa seurassa!

ps. Meidän seura eli Turun Urheiluratsastajat ry on vuoden 2014 ratsastusseura! Onnea TUR! 

Elämäni hevoset

Facebookissa pyörii haaste, jossa pitää kertoa viiden päivän ajan joka päivä yhdestä hevosesta, joka on vaikuttanut henkilöön suuresti. Ajattelin tehdä nyt tämän haasteen tänne, mutta yhtenä postauksena. Samalla pääsette kurkistamaan vähän ratsastushistoriaani.

Ensimmäisenä tulee mieleen Ronja, shetlanninponi joka sai minut innostumaan uudelleen hevostelusta. Ronja oli sukulaisteni poni, jota sain Kuopiossa ollessamme pitää kuin omaa. Se oli vanha ja äkäinen tamma suurella sydämellä.

♥ 

Toisena mieleen tulee blogissa paljon pyörinyt Domino. Dominolla ratsastelin vuoden päivät ennen kuin Kotimäellä loppui tuntitoiminta ja siirryin metsäkylään. Domino oli pelottava, iso ja vauhdikas Ronjan ja muiden pikkuponien jälkeen, mutta rakastin sitä suunnattomasti.

 Kotimäen aikoina kävin myös kummitätini luona Säkylässä ratsastamassa hänen ponillaan, Rokilla. Rokilla pääsin myös käymään näyttelyissä!

Seuraavana tuleekin jo Prinssi. Prinssi on vaikuttanut elämääni vahvasti vuodesta 2010 alkaen, ja itseasiassa 9.4 tuli täyteen 4vuotta siitä kun aloitin sen hoitamisen. Prinssi on se tärkein hevonen tällä hetkellä ja tulee olemaan aina yksi hevosista, joka on merkinnyt minulle eniten elämässäni. 

Rjurik eli Riku tuli metsäkylään 2012 keväällä. Vaihdoinkin prinssin rikuun ollessani shettikselle jo hieman pitkä. Riku oli hirveän taitava ja kuuma prinssin jälkeen, mutta yhteistyö alkoi sujua kerta kerralta, kunnes hevonen vietiin pois yllättäen. Ikävä on edelleen suuri, riku oli niin mun tyyppinen hevonen että hieman vanhempana ja elämäntilanteen ollessa eri olisin voinut sen ostaakkin. 

Rikun jälkeen siirryinkin lakuun, johon sitten ihastuin ja aloitin hoitamisenkin syksyllä. Kisoissa menimme 50cm koko syksyn ja kevään, kunnes poni lähti kesäksi laitumelle. Kesän meninkin Kossulla, ja syksyllä se myytiin. Siirryin hyppäämään Milla-suokilla, joka oli todella vauhdikas tapaus näihin kahteen muuhun verrattuna. 

2013 kesällä talliin muutti myös uusi asukas, vadelma, jonka perään tallinomistaja pyysi minun katsovan. Aloinkin menemään Vadelmalla millan ohella ja kehityimme paljon. Milla lähti uuteen kotiin kesän alussa ja vadelma varsomaan, joten jäin ilman ratsua kesäksi. 

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä: Radar. Tämän hetkinen treeniheppa, joka on niin mukava ja ihana että itkettää ♥ Mamman mussukka, raketti, formula, f1, vauvva, uhmaikäinen, lapsonen.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! 

Hevosia tuli vähän enemmän kuin viisi, mutta olen niin onnekas että olen saanut nauttia monen super ihanan eläimen seurasta vuosien aikana. 

Vadelma on muuten taas kotona, joten nyt ovat kaikki koolla: Armikin tuli kotiin ja toi mukanaan pienen vuononhevosvarsan, jonka perään katson! Varsasta koitan saada napsaistua jonkun kuvan pian, mutta lupaan että hän on erittäin erittäin suloinen 1vuotias ♥ 

valmennuksia

Moikka! En olekkaan pitkään aikaan taas kirjoitellut, mutta meillä on perheessä ja muutenkin mulla pienimuotoisia kriisejä, eikä energiaa tunnu riittävän mihinkään ylimääräiseen. Nyt kuitenkin tulin  kertomaan kolmesta edellisestä valmennuksesta.

23.3 päätimme Emman kanssa vaihtaa heppoja, ja kiipesinkin sitten Helmin selkään. Helmi oli alusta asti jäykkä ja puski sisälle. Pikkuhiljaa se alkoi asettua ja taipua ja liikkua paremmin takaa eteen, mutta ei ollut mitenkään kiva missään vaiheessa. Laukassa tulimme ensin puomia mille piti saada paikka osumaan, meillä sujui todella hyvin tämä ja saimme tulla ristikkona. Helmi teki kamalan pieniä ja rauhallisia hyppyjä radariin nähden, mutta kaikki meni ihan hyvin kuitenkin.

En muista _yhtään_ miten tunnin rata meni, mutta siinä oli ainakin linja, joka nostettiin lopulta n. 80cm korkeuteen. Helmi oli ihan älyttömän helppo ratsastaa esteillä, sille näytti esteen ja se hoiti loput. Linjallakin oli ihan helppo ensimmäisen hypyn mukaan päättää ottaako neljä vai viisi askelta väliin, kun helmillä on niin helposti säädeltävä laukka.

http://youtu.be/42jNxMIxh_0



Seuraavalla valmennuskerralla sain kuulla että Radar on sairaslomalla, joten hyppäisin teemulla. Aluksi hirvitti lähteä hyppäämään pikkuponilla mutta loppujenlopuksi se olikin kivaa!

Aloitimme puomeilla, temponmuutoksilla ja siirtymisillä. Teemu oli vähän jäykkä mutta hyvin kuulolla ja vertyessään alkoi taipumaan ja asettumaan paremmin. Hyppäsimme suhteuttettua väliä, ja teemu epäröi paljon okserille, mutta yhtäkään kieltoa ei tullut, jes!!

Teemu on siis todella herkkis, jos kerrankin jää vähän suuhun kiinni jossain hypyssä niin hyppäämisestä ei meinaa tulla enää mitään. Lisäksi sitä jännittää hypätä oksereita, mutta kun sen saa hyppäämään niin se hyppää hienosti!


'
https://youtu.be/Q-uzOJxJd78
Sitten meni ihan loistavasti koko tunti! Hyppäsimme ensin rataa pitkillä teillä minkä jälkeen lyhyemmillä. Paikat osuivat, poni ei epäröinyt ja imi esteille. Tietenkään kuvaajaa ei ollut juuri kun sujui hyvin.. Viime valmennukseen en päässyt osallistumaan vatsataudin takia.. 26.4 on kilpailut joihin osallistun joko Teemulla tai Radarilla 60cm luokkaan.

Maanantaina radar pääsi taas tunnille, ja hyppäsin sen selkään ilman satulaa sillä se ei omista sopivaa satulaa tällä hetkellä. Menimme kentälle ja alkujännitysten jälkeen se oli ihan huippu ratsastaa! Emme ehtineet kauaa verrytellä kun Orpo pelästyi ja peläytti samalla Vinskin ja Ransun. Ransu heitti komeat pukit minkä seurauksena Ella tipahti niinkin pahasti alas että seurauksena oli sairaalareissu ambulanssikyydillä. Nyt Ella on kuitenkin ok eikä mitään vakavaa sattunut. Jatkoimme tuntia maneesissa tallinomistajan kanssa tehden avoja ja vastataivutuksia ja saimme paljon kehuja radarin rentoudesta ja mun herkästä kädestä.

Yritän kovasti aktivoitua mutta oman elämäntilanteen takia se ei ole kovin  helppoa.. älkää siis tuomitko! ;)

Mielipiteiden kertominen on sallittua tässä blogissa

Viime postaukseen on tullut tähän mennessä 26kommenttia. Aluksi keskustelu alkoi anonyymistä, joka tuli kertomaan että este ei varmasti ollut 85cm korkea. Tämän jälkeen tuli puolustelijoita ja keskustelu johtikin metsäkylän hevosten kuntoon sekä minun ja radarin tasoon. Haluankin kiittää kaikkia kommentoijia siitä, että keskustelu pysyi kokoajan asiallisena. Ketään ei lähdetty ainakaan pahasti haukkumaan, vaan kaikki kerrottiin asiallisesti ja ainakin melkein ystävällisesti.

Tosiaan, este oli siis sen 85cm mittakepin mukaan. Opettaja mittasi sen ja kertoi meille korkeuden. En ymmärrä miksi sitä pitää alkaa kyseenalaistamaan. Jos se ei näytä mielestänne niin korkealta, thats it, mutta niin opettaja sanoi eikä minulla ole mitään syytä epäillä häntä. :)

"Siis sen sanon vain et miten kukaan Metsäkylässä opettava vois antaa tontasosten tuntilaisten mennä niin korkeita, varsinkin kun kyseessä noin nuori hevonen joka vaan rynnii ja juoksee täysillä esteelle ja ratsastaja heiluu selässä eikä saa hevoseen mitään kontrollia. Mitä oon sun videoitas kattellu niin sinuna pysyisin vaan pienissä pystyissä ennen "isojen" esteiden ja haastavien teiden ratsastusta, ja ennen kaikkea siihen asti että saat Radarin laukan haltuun, ja joissain tilanteissa sen ylipäätään nostettua kun siinäkin näyttäisi olevan ongelmia... :DDD sulla näköjään vaan korkeus on tärkeintä, ei se tekniikka tai hevosen kontrolli. Sitten ihmetellään miksi metsiksen hepat aina kipeitä; kun huonolla pohjalla ja osaamattomilla ratsastajilla mennään ja hypätään melkeen joka päivä ja mennään 2-3h putkeen..(:"


Noh, nytpä antoi. Radar ei ole enää kovin nuori, se on toki hypännyt melko vähän isompia esteitä mutta tuossa kohtaa se oli hyvin hallinnassa ja opettaja uskalsi estettä meille nostaa. Syksyllä en olisi uskaltanut yleensä hypätä radarilla tuon korkuista, mutta nykyään tilanne on aivan eri. Voisin alkaa työstämään kehitysvideotakin jossain vaiheessa, että tekin näette kehityksen selkeämmin, mutta nykyään poni ei enää juokse alta läheskään niin paljoa mitä ennen. Laukan nostamisessa harvoin on mitään muuta ongelmaa kuin se, että jos ponilla on ylimääräistä virtaa niin se kerää laukasta vielä lisää kierroksia mikä näkyy pään heittelynä ja pomppimisena.

Mulla ei todellakaan korkeus ole tärkeintä, välillä on tietysti kiva päästä korkeampaakin hyppäämään mutta haluan istunnan, hallinnan ja tekniikan täysin kuntoon ennen esim. isompien ratojen hyppäämistä. Yksittäinen tuon korkuinen este ei ole kuitenkaan edes iso asia, jos hevonen on hyvin hallinnassa.

Pohjasta en sano mitään, sen eteen on yritetty tehdä töitä ja onnistuttu jotenkin. Se on totta että hevosilla hypätään vähän liikaa, mutta toisaalta joka päivä on ainakin yksi helppo tunti, jolloin hepoillakin on rennompaa. Myös hevosten läpiratsastukseen on alettu panostaa lähiaikoina paljon enemmän.

Metsäkylän hevoset pyritään pitämään tallilla koko niiden elinkaaren. Siksi niitä todella harvoin myydään vanhuuden takia pois, vaan pikkuhiljaa ne pääsevät rennompiin ja rennompiin töihin. Tottakai vanhoilla hevosilla on vikoja, mutta niiden työmäärä suhteutetaankin kunnon mukaan.

Metsäkylässä turvallisuus on tärkeintä. Hauskanpito on seuraavaksi tärkeintä, mutta se tehdään turvallisien olosuhteiden mukaan.

Huomaan, että anonyymit eivät kuulu vakiokäviöihin, mutta tietävät paikasta paljon. Toivottavasti tämä avasi vähän silmiänne siihen, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Kiitos kaikille ihanille aktiivisille kommentoijille, tähänkin postaukseen saa laittaa omia mielipiteitä asiallisesti ja toisia haukkumatta :)!