Pomppuja ja tuuppailua pisamalla

Maanantaina meillä oli taas estetunti ja mulla oli ratsuna pisama. Vähän jännitti mitä poni keksii mun päänvaivaksi, mutta ruuna oli oikein kiva ratsastaa eikä tehnyt mitään tyhmää! Hyppääminen jäi todella vähälle mutta olin todella tyytyväinen pisamaan, hieno poika! Kuvista kiitos Jaanalle :)

Menin pisamalla vielä korvattavan tunnin perään, joka oli koulutunti. Teimme paljon käyntiväistöjä, jotka vasempaan sujuivat hyvin mutta oikealle eivät ollenkaan. Pisama oli todella hyvä ja rento, ja saimme kehuja kaverilta joka ratsastelee pisamaa paljon :)!

suuri suru

Vadelma lähti keväällä toiseen paikkaan varsomaan. Kaikki meni hyvin, vadelma voi hyvin. Odottelin jo että saan tallin omistajalta viestin että varsa on syntynyt. Sainkin hieman erilaisen viestin mitä odotin.



"Moikka. Vadelma varsoi illalla kuuden aikaan tammavarsan. Valitettavasti varsa ei ollut ihan kunnossa ja se menetettiin. Vadelma näyttäisi olevan kunnossa, toki hetken on ihmeissään kun lapsi on poissa. Halauksia sulle!"

rakas ♥

Järkytys. Varsaa oli odotettu paljon, kauan ja hartaasti. Yhtäkkiä se onkin vain unelmaa. En tule näkemään ikinä tuota pientä kuin kuvista. Pettymys on suuri, suru vadelman puolesta puristaa rintaa ja saa palan kurkkuun. Itkut on kuitenkin itketty, ja nyt keskitytään Vadelmaan. Mun on pakko olla vahva. Pakko jaksaa käydä vadelman luona, vaikka sen etsivät silmät ja apea katse satuttavat. Mun on kuitenkin pakko jaksaa. Rakkaan Vadelman takia. Vadelma on fyysisesti kunnossa, toivon että myös henkisesti.

Vadelma tuli kuitenkin takaisin kotiin, ja se tuo paljon iloa. Aina vadelman kanssa puuhaillessani mietin, että koskakohan se varsoo? No, se varsoi jo..

Lepää rauhassa metsäkylän mustikka ♥

Ei oikotietä onneen

Nyt on vuorossa taas mielipidepostaus, mutta sitä ennen pieni tiedotus.

Vadelma tuli eilen takaisin kotiin- tosin ilman varsaansa. Varsa oli pakko lopettaa tietyistä syistä joita on turha tulla kyselemään. Hevonen ei ole minun joten jos haluaa tietää tarkemmin voi kysellä hevosen omistajalta.


Sitten itse aiheeseen:

"Ei oo olemassakaan
oikotietä onneen"

Mielestäni nuo sanat Cheekin biisissä kuvaavat ratsastusta paremmin kuin hyvin. Kukaan joka on ensimmäistä kertaa hevosen selässä ei osaa ratsastaa hevosta oikeinpäin tai hypätä 160cm esterataa hevosystävällisesti ja puhtaasti. Treeniä, hikeä, mustelmia, murtumia, kipua, itkua, naurua, ja vielä lisää treeniä. 

"täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa"

Jotkut kuitenkin olettavat esimerkiksi oman hevosen saatuaan, että yhdessä yöstä heistä on tullut taitavia ratsastajia ja he voivat haukkua muita päin naamaa tai selän takana. Muiden epäonnistumisille nauretaan ja omista epäonnistumisista syytetään hevosta.  Missä on kunnioitus muita kohtaan? Missä on se ajatus, että treenaamalla oppii? Missä on se ajatus, että virheistä oppii? Miksi syytetään hevosta, kun vika on 99% tapauksista satulan päällä? 

"Mieti itse minkä hinnan oot valmis maksaa
menestyminen on kallist paskaa
monesti meinannu otsaan sarvi kasvaa
ja kesken jättäminen ollut harkinnassa"

Välillä ei vain suju. Monta tuntia peräkkäin menee huonosti, ja ilo lähtee harrastamisesta. Mutta jos haluaa oikeasti pärjätä, täytyy vain psyykata itsensä kestämään huonommat ajat ja uskoa parempiin. Täytyy löytää uudelleen ilo tästä ihanasta harrastuksesta, rakkaus hevosiin itselläni on niin suuri että se auttaa jaksamaan. 

"aaah, mut se voittaa joka kestää kipuu"

Se todellakin voittaa joka ei lopeta harrastusta tapaturman jälkeen. On totta, että monet haluaisivat jatkaa mutta ovat loukkaantuneet niin pahasti etteivät voi. Mutta jotkut lopettavat kesken ja se on valitettavaa. Monilla heillä olisi potentiaalia kehittyä ja monet heistä harmittelevat myöhemmin että miksi eivät jatkaneet. 

"Jos kuvittellaan elämää pelinä
motto: tee älä selitä"

Myönnän, itsekkin syyllistyn tähän välillä vaikka ei olisi syytä. Mutta aina loppujen lopuksi myönnän itse olevani syypää huonosti menneeseen tuntiin tai kisoihin. Hevosta ei pidä syyttää, se tekee kaiken jos vain osaat pyytää, ainakin yleensä. 


Itse rakastan tätä lajia niin paljon, että vaikka ei ole olemassakaan oikotietä onneen, jaksan vain yrittää aina. Hevoset tekevät tästä harrastuksesta niin hienon, kiitos siitä♥ 

Onko teille käynyt ratsastuksen parissa tapaturmia, ja jos on, miten olette psyykanneet itsenne jatkamaan harrastusta?

Leiripostaus osa 2

Tiistai

Aamutunti oli estetunti. Listassa luki mun nimen kohdalla Arto, ja kieltämättä alkoi jännittää. En ollut ikinä ollut tunnilla Arton kanssa(paitsi uitossa hetken 2011) ja se on nuori ja melko kokematon. Tunti meni kuitenkin melko hyvin ja heppa oli super! Välillä se yritti vähän juosta varsinkin alkuverkoissa, mutta se rauhottui aina nopeasti ja oli rento lähes kokoajan.

Lentsikka ♥

Iltatunti oli leikkitunti. Menin taas artolla ja naureskelin että minähän en selässä pysy ainakaan hypyissä :D! Mutta toisin kävi, en tippunut kertaakaan (tosin en viitsinyt sen hepan kanssa paljoa selässä pelleilläkkään..;))

Meidän tunnin aikana alkoi satamaan..plääh!

Keskiviikko

Aamutunti oli estetunti ja pääsin vihdoin maken selkään!♥ Make on siis ehdoton lempparini kuusikorvelta Santun jälkeen! Make oli todella reipas ja aiheena olivat innarit. Tavoitteenani oli saada make hyppäämään yksi este kerrallaan ja se onnistui! (Edellisellä tunnilla se oli pomppinut vähän miten sattuu ja pari estettä kerrallaan muutaman kerran). Make oli todella todella energinen ja kuuma mutta ei se mitään, ei aina voi sujua!

lopuksi tulimme innari-kolme askelta-pysty linjaa

ollaampas me reippaana! 

Iltapäivätunti oli uittomaasto. Menin hippulilla ja sain ratsastaa molempiin suuntiin. Hippuli oli maasto-osuudella kiva niinkuin viimevuodesta muistelinkin, vedessä se oli oikea vesipeto ja intoutui välillä hyppimään pystyyn ja sukeltelemaan!

Röllipouni

Kävin eilen röllillä kevyesti humputtelemassa ilman satulaa. En vaatinut ponilta paljoa, lähinnä että liikkuisi eteen reippaasti mutta myös pysähtyisi. Käynnissä tein parit väistöt alkuun jonka jälkeen tein paljon pysähdyksiä sekä ravi-käynti siirtymisiä ja rölli herkistyi kivasti. Se oli melko kuuro sisäpohkeelle mutta ahkeran asettelun ja taivuttelun kanssa alkoi sitäkin kuuntelemaan. Nostot otin molempiin suuntiin muistaakseni kaksi kertaa ja rölli oli  laukassa kiva, eteenpäinpyrkimys löytyi toisinkuin yleensä. Kaikinpuolin rölli yllätti mut todella positiivisesti!

hiieno :)

Tänään mut luki listassa Vilman kohdalla, mutta suostuin vaihtamaan kaverin kanssa niin että menin röllillä. Päätin mennä taas ilman satulaa, vaikka paikkani olivat kipeät vielä edellisestä päivästä, röllin selkä kun ei ole mikään maailman mukavin..

Hyppäsimme tunnilla paljon ja melko korkeita, korkein este taisi olla siinä 70-80cm välillä. Rölli oli innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa pomppimaan vähän isompia ja keskityin lähinnä kyydissä pysymiseen. Itseänikin lähinnä nauratti kun ponillakin oli niin kivaa :')

Lisäystä, oli muuten tuskaa tehdä lisäyksiä !

laiskaa menoa

hop!

Menin toisen tunnin putkeen ja menin maastoon pisamalla. Matka meni oikein hyvin yhtä pukkia lukuunottamatta!

Leiripostaus osa 1

Itketty, hyvästelty, halattu, lähdetty ja kotiuduttu. Leiri meni liian nopeasti, ja kaikista tuli mulle ihan todella läheisiä ja tärkeitä! Varsinkin mökkiläisten kanssa pystyimme puhumaan loppuleiristä ihan mistä vaan. Tutustuimme toisiimme todella hyvin ja tuntuu kuin olisimme tunteneet pidempään. Haikea olo, tahdon takaisin..♥

Sunnuntai

Olimme paikalla n. 18.30. Menimme mökkiin varaamaan sängyt ja pian Mia tuli moikkaamaan meitä ja keräämään loppumaksuja. Söimme iltapalaa ja tutustuimme. Siirsimme myös hevoset toiselle laitumelle ja kuvailimme niitä. Valitettavasti meillä ei ollut kameroita mukana laitumenvaihdossa, sillä hevoset esittivät hienoja pukkeja, lisättyä ravia, laukkapiruetteja ja vaikka mitä! 

Maanantai

Herätys oli 8.15, aamupala puoli yhdeksältä. Koko aamun satoi, joten pesimme varusteita aamupalan jälkeen. Kun sade loppui, menimme ratsastamaan n.klo 13.30. Menin pertsalla. Aluksi olin todella negatiivisilla fiiliksillä sillä Pertsa koulutunnilla, not. Heppa kuitenkin yllätti positiivisesti! Pertsalle oli laitettu martsarit joten se oli helpompi ratsastaa rennon pyöreästi. Tunnin aikana martingaalia löysättiinkin melko paljon mutta pertsa pysyi silti rennon pyöreänä kun vain muistin ratsastaa takapään tarpeeksi aktiiviseksi. Hieno heppa! 

Miksi en osaa istua oikein ?

Maanantain toisella tunnilla lähdimme yömaastoon. Menimme Minnan kanssa Pertsalla, eli päivä oli pertsapäivä! Kun hyppäsimme laitumella selkään, niin pertsa ei oikein tykännyt ideasta ja yritti vähän pukittaa, mutta se jäi yrittämiseksi. Maaston jälkeen ravasimme pikkupätkiä tandemilla vielä, mutta hyppäsin aika pian alas ja Minna meni Pertsalla hetken. Lopuksi minä menin vielä ja hyppäsin ristikonkin pari kertaa. 

Ulkona oli siihen aikaan jo niin pimeää ettei saanut parempia kuvia..

Toinen osa tulee mahdollisimman pian!