suuri suru

Vadelma lähti keväällä toiseen paikkaan varsomaan. Kaikki meni hyvin, vadelma voi hyvin. Odottelin jo että saan tallin omistajalta viestin että varsa on syntynyt. Sainkin hieman erilaisen viestin mitä odotin.



"Moikka. Vadelma varsoi illalla kuuden aikaan tammavarsan. Valitettavasti varsa ei ollut ihan kunnossa ja se menetettiin. Vadelma näyttäisi olevan kunnossa, toki hetken on ihmeissään kun lapsi on poissa. Halauksia sulle!"

rakas ♥

Järkytys. Varsaa oli odotettu paljon, kauan ja hartaasti. Yhtäkkiä se onkin vain unelmaa. En tule näkemään ikinä tuota pientä kuin kuvista. Pettymys on suuri, suru vadelman puolesta puristaa rintaa ja saa palan kurkkuun. Itkut on kuitenkin itketty, ja nyt keskitytään Vadelmaan. Mun on pakko olla vahva. Pakko jaksaa käydä vadelman luona, vaikka sen etsivät silmät ja apea katse satuttavat. Mun on kuitenkin pakko jaksaa. Rakkaan Vadelman takia. Vadelma on fyysisesti kunnossa, toivon että myös henkisesti.

Vadelma tuli kuitenkin takaisin kotiin, ja se tuo paljon iloa. Aina vadelman kanssa puuhaillessani mietin, että koskakohan se varsoo? No, se varsoi jo..

Lepää rauhassa metsäkylän mustikka ♥