Luukku 22

Hei, olen hevonen, ja minut on kastettu tapetiksi. Tiedän, aika hassu nimi, mutta minkäs sille voi. Nimeni on ainakin ainutlaatuinen, toisin kuin jotkut muut nimet. Olen suomenhevonen, hevosten aatelistoa.

Olen syntynyt samana päivänä kuin marisa, eli 9.6.1999. Olen siis kolmetoista vuotias, raviurani alkaa olla jo takanapäin.

Lempipuuhaani on kesäisin laiduntaminen, ja kärryjen vetäminen. En pidä siitä kun minua harjataan, ihoni on todella herkkä. Siihen tulee myös herkästi hiertymiä, mitkä ovat inhottavan kipeitä.

Asun kuopion ja suonenjoen välissä kahden kaverini, kukan ja rikin kanssa. Riki on melko uusi tulokas, se on ollut laumassamme vasta puolisen vuotta. Ennen laumassamme oli myös ronja- shetlanninponi, mutta ronja lähti kuulemma jonnekkin perheponiksi, eläkekotiin missä se voi viettää viimeiset vuodet elämästään. Ronja oli kyllä aika vanha ja viisaskin, vaikka se oli paljon minua pienempi niin se oli minulle vähän niinkuin mummi.

minä ja kaverini riki.

Kukka on paras kaverini, muttei rikikään hassumpi ole. Juoksemme kukan kanssa joka päivä tarhassamme, ja riki yrittää pysyä mukana. Silloin kun riki meille tuli, se oli kamalan arka. Olin alusta asti rikille tosi kiva, mutta kukka ei oikeen pitänyt siitä pienestä ponista. Nyt kukka ja riki pitävät jo toisistaan kamalasti, olemme kaiken kestävä kolmen kopla!

Minä ja kaverimme asustelemme pihatossa. Päivisin saamme kulkea ulkoa sisälle ja sisältä ulos. Öisin olemme sisällä ihan vain turvallisuussyistä. Vaikka en tiedä mitä se oikein tarkoittaa. Omistajamme on mukava mies, tosin hän on aika vähän kotona, hän on lääkäri. Minulla ratsastetaan melko harvoin, mutta pidän siitä.

Ennen juoksin kilpailuissa kovaa, mutta olen jo niin vanha että enää en juokse kisoissa. Se oli mukavaa, mutta vielä mukavampaa on olla kotona kavereiden kanssa.

minä ja kaverini marisa.

 Marisan kanssa meillä on loistavat välit. Marisa ratsastaa ja hoitaa minua aina kun hän on kuopiossa. Jos hän harjaa minut, hän harjaa vain sen kohdan mihin satula tulee , ja pään, ja hän harjaa pehmeällä harjalla. Hän antaa minulle myös usein leipää ja aina kun hän on käymässä meillä, niin hän käy katsomassa minua vähintään kerran tunnissa. Hörisen hänelle aina suloisesti kun hän tulee katsomaan minua- onhan hän ystäväni.

kaverini kukka

hörr, hyvää joulua !